Kuva: käsin sorvattu värttinä, valmistaja Petteri Leppikallio [2005-12-31, 2006-01-31] KEHRUU VÄRTTINÄLLÄ: Tarvitset värttinän ja kuituja, esimerkiksi rohdinpellavaa tai villaa. Karkeat kuidut ovat yleensä helpompia kehrätä kuin hienot ja sileät. Värttinään kiinnitetään alkulanka tavallisesta villalangasta tai kalalangasta (kuva 1). Villalevystä/kuontalosta/lepereestä vedetään sopivan paksuinen, ehkä 20 cm pituinen kaistale. Tämä langan esiaste pyöritellään sormin kiinni alkulankaan kiinni n. 10 cm matkalta, niin että liitos pitää. Aivan alussa liitoksen voi varmistaa vielä esimerkiksi solmulla. Kehrätessä värttinän kärkeä voi pitää lattiaa vasten, tai värttinää voi roikottaa ilmassa. Ilmassa roikottaminen takaa, että langasta tulee riittävän vahvaa (muutenhan lanka katkeaa ja värttinä putoaa maahan). Vasemman käden etusormi ja peukalo puristavat kuitukaistaleen ja kuontalon rajakohtaa. Kuontaloon ei saa päästää kierrettä, muuten siitä ei saa kuituja irrotettua. Oikealla kädellä pyöräytetään värttinä pyörimään. Pyöritä myötäpäivään, jos haluat vasenkierteistä lankaa, ja vastapäivään, jos oikeakierteistä. Nyt kuidut oikean ja vasemman käden välissä asettuvat kierteelle. Tämä kierre pitää lankaa kasassa. Mitä kierteisempi lanka, sen vahvempi, mutta toisaalta "omapäisempi". Vain kokeilemalla oppii kehräämään sopivan tasaista ja sopivan kierteistä lankaa. Kun sopivasti kierrettä on saatu, oikealla kädellä tartutaan tiukasti siihen kohtaan, mitä vasen käsi äsken piti. Vapautuneella vasemmalla kädellä vedetään taas kuituja kuontalosta. Jompi kumpi käsi puristaa koko ajan kuontalon ja langan rajakohtaa, ettei kierre pääse kuontaloon. Pian lankaa kertyy sen verran, että kehruu hankaloituu. Silloin värttinän yläpään silmukka avataan, ja kertynyt lanka kierretään värttinän ympärille (kuva 2). Nyt yläsilmukka voidaankin jo kiepauttaa itse kehrätystä langasta. Ja kehräys jatkuu... Saatu lanka on oikeastaan vasta "esilankaa", joka käy sellaisenaan moniin tarkoituksiin, mutta tasaisempaa ja vahvempaa lankaa saadaan kertaamalla kaksi esilankaa toistensa lomaan. Vinkki: Sormia voi kehräämisen lomassa kostuttaa vaikkapa vesikupissa, tämä helpottaa varsinkin pellavan kehräämistä. Pellava kehrätään yleensä vasenkierteiseksi, villa oikeakierteiseksi.